Lumohoiva-yrittäjän kokemuksia, mielipiteitä ja terveysartikkeleita.
Yrittäjä aina yrittää – myös hoitoalalla
Enpä olisi uskonut, kun valmistuin kymmenen vuotta sitten sairaanhoitajaksi, että löytäisin itseni yrittäjänä, saati sitten hoitoalan yrittäjänä. Lähipiirissäni ei juurikaan ole yrittäjiä, kummejani lukuun ottamatta, olen kasvanut siis palkkatyöläisten parissa. Töitä olen tehnyt 14-15-vuotiaasta saakka, aina vähintäänkin kesät töissä ja jakanut ilmaisjakeluna paikallislehtiä ja mainoksia. Työ ei siis ole minulle vierasta, mutta olen aina tiennyt jollekin toiselle tekemäni työn perusteella saamani palkan määrän, palkkapäivän ja sen paljonko suunnilleen seuraava palkka tulisi olemaan. Olen ollut työttömänä elämäni aikana noin kaksi viikkoa, kun olin kahden hoitoalan työpaikan välissä ja pidin hiukan omaa lomaa. En siis ole koskaan joutunut elämään taloudellisessa epävarmuudessa.
Sitten korona-aikaan teho-osastolla erään vuoron aikana aloin pohtia, miten kiva olisi jos puutarhanhoito, johon olin maalle muutettuani uppoutunut ihan kiitettävästi, olisikin minun ammattini ja työni. Pohdinnoissani en keksinyt syytä, miksi se ei voisi olla, ja lähdin etsimään puutarhurin opintopolkua. Sen opintopolun myötä tutustuin yrittäjyyteen ja itse asiassa jo opiskelemaan lähtiessäni oli ajatuksissani yrittäjyys, joka tavoitteenani vain vahvistui opintojeni aikana. Valmistuin puutarhuriksi 2023, ja otin vielä yhden kesän palkatonta vapaata hoitoalan vakityöstäni, kunnes irtisanouduin keväällä 2025 ja aloin täysipäiväiseksi yrittäjäksi.
Miten tämä kaikki liittyy hoitoalaan? Siten, että uutena yrittäjänä olin oikeutettu starttirahaan, jota hain ja sain. Starttiraha edellyttää kuitenkin ympärivuotista yrittäjyyttä, joten koska puutarhasuunnittelukaan ei vielä tuota minulle talven tuloja, keksin perustaa aputoiminimen Lumohoiva, jonka kautta pystyn tekemään itselleni myös tärkeää hoitotyötä omalla Y-tunnuksella, omilla ehdoilla ja omia arvoja noudattaen. Olin aiemmin ollut sitä mieltä, että hoitoalan yritystä en ainakaan perusta, koin tuolloin että hoitoalan yrittäjyyteen liittyy varmasti paljon byrokratiaa ja liikaa vastuuta yhdelle ihmiselle kannettavaksi.
En minä sinänsä väärässä ollutkaan; hoitoalan yrityksen perustaminen edellyttää potilasvahinkovakuutusta työtapaturmavakuutuksen lisäksi, sekä rekisteröitymistä terveysalan palveluiden tuottajaksi. Tuo rekisteröityminen oli hintavampaa kuin olin osannut odottaa, ja itse jouduin maksamaan melko kalliisti huonosta yritystoiminnan suunnittelusta Lumohoivan osalta. Lisäksi tulee huolehtia asiakkaiden tietosuojasta asianmukaisella tavalla ja on tarkkoja rajoituksia, millaista hoitotyötä voin toteuttaa koulutukseni nojalla ilman toimintaa valvovaa lääkäriä. Olen huomannut myös miten stressaavaa on hoitoalan yrittäjänä ilman kollegoiden, esimiehen tai juuri lääkärien tarjoamaa tukea.
Yksi vaikeimmista asioista itselleni näin yrittäjän alkutaipaleella on ehdottomasti ollut taloudellinen epävarmuus ja uudelle yrittäjälle ihan normaali taloudellinen niukkuus ja jopa tappiot, kun vasta etsitään toimivia toimintamalleja ja palvelukokonaisuuksia. Yrittäjänä olen tuntenut paljon vapautta saadessani päättää omista työaikatauluistani ja toimintatavoistani, mutta olen toisaalta kokenut paljon taloudellista ahdistusta, kun on joutunut välillä käyttämään oikein mielikuvitustaan pohtiessaan miten saada aiempaa pienempi kuukausitulo riittämään kuluihin. Onneni on ollut ystävä jonka kanssa yritämme sekä yhdessä että erillään, sekä vahva turvaverkko joka koostuu perheestäni ja ystävistäni sekä yritysneuvojista ja eri neuvontapalveluista. Kysyvä ei tieltä eksy ja virheitä varmasti tulee. Se asia täytyy yrittäjän vain hyväksyä.
Lumohoivan toiminnan käynnistely on ollut siis hidas ja raskas prosessi, mutta vaikein alkaa olla takana päin ja nyt voin keskittyä tuottamaan asiakkailleni juuri sellaista palvelua kuin he juuri nyt tarvitsevat. Oman yritykseni vahvuus on joustavuus, asiakaslähtöisyys ja hoidon jatkuvuus, sillä yksin hoitoa tai kotiapua toteuttaessa asiakas saa aina saman henkilön avukseen.
Edesmenneen pappani tyyliin on sanottava, että yrittäjä ei istu nyt, yrittäjä aina yrittää. Lisätään vielä että se siitä, ja loput kirjeessä.
– sh Jenna Kailio